Aamu sarastaa Grove Villassa ja koko Butlerien perhe on jalkeilla. Kaadan kahvinpuruja keittimeen ja ihmettelen, miten sain yön nukuttua yhtäjaksoisesti. Eilen tapahtui kaikenlaista koettelevaa, kuten Shanen tunnustus pettämisestä ja sain selville äidin salasuhteesta isään. Herätessäni halusin olla täysin varma, että isä olisi poissa talosta, joten viivyttelin kunnes Ruby ja Ethan nousivat ylös ja menivät äidin huoneeseen. Huh, onneksi isä oli ehtinyt pois. Se tästä vielä puuttuisikin, että pikkusisarukseni löytäisivät puolialastomat - eronneet - vanhempanne yhteisestä sängystä. Etovaa ajatellakin sellaista.

Äiti on laittanut aamupalaksi paistettua makkaraa ja kananmunia. Kaadan kahvia mukiini ja menen istumaan keittiötiskille sisarusteni viereen. Tarjolla on lisäksi tuoretta leipää ja mehua.

"No, mites koulussa meni eilen? Emme ehtineet hirveästi juttelemaan", äiti toteaa kysyen ja kohdistaa katseensa minuun. Hörpin kahvia vähän lisää.

"Ihan tavallisesti. Koko koulu vois mun puolesta palaa maan tasalle, mut onneks tätä paskaa tarvii kestää enää vaan pari kuukautta", mutisen ja saan kuulla parin kiroilemiskiellon jälkeen äidin myötäilevää mutinaa.

"Sinuna aloittaisin loppukokeisiin lukemisen piakkoin", äiti neuvoo vielä. "Ja eikös teillä olekin edessä vielä se luokkaretki Twikkii-saarelle?"

Koulumatkalla jään parkkipaikalle juttelemaan Leahin kanssa. Kerron hänelle järkyttyneenä äidin ja isän pienestä yöllisestä kierroksesta ja Leahin suu on vähällä pudota jalkoihin.

"- ja sitten mä vaan perännyin siitä ja juoksin mun huoneeseen. Siis voitko kuvitella? Mua ällöttää niin paljon toi vieläkin", kerron ja otan välillä sauhut Leahin tupakasta. Oma askini ammottaa tyhjyyttään. Tämä on yksi huonoista puolista alaikäisenä olemisessa. Mutta onneksi minäkin kesän aikana täyttäisin vuosia.

"Vau, miten toi voi olla mahdollista? Siis sun äiti ja isä... Siis, tosi outoo", Leah komppaa minua suu ammollaan.

Kun läpäisemme parkkipaikkaa, katseemme osuvat väistämättä nurkassa hengaavaan huutosakkijoukkioon... sekä Shaneen ja Kyleen!

"Mitä helvettiä?" tuhahdan hiljaa ja mulkaisen entistä poikaystävääni ärtyneenä. Katseesta provosoituneena Shane kaappaa viereensä Melanien ja juttelee tälle flirttailevasti, mutten kuule mitä hän sanoo.

"No jo on lutkalla pokkaa", Leah toteaa vihaisena ja vetää viimeisiä sauhujaan tupakasta. "Mitä ihmettä Shane näkee tossa bimbossa? Noi haarat aukee kelle vaan, mahtaa tuntua mahtavalta olla jonkun 100. panokaveri."

En voi olla enempää samaa mieltä Leahin kanssa. Käännän pääni pois heistä ja huokaisen pettyneenä.

"Mutta miks Kyle on noiden kanssa? Me ei olla puhuttu eilisen jälkeen, ja se ei äsken edes moikannut mua. Mikä sitäkin vaivaa? Shane syöttää sille varmasti kaikkea paskaa musta, ja siksi Kyle haluu pysyä musta kaukana. Voi vittu tätä mun elämää."

Koulupäivä sujuu tavalliseen tapaan, joskin se sisältää hieman enemmän vessareissuja ja Shanen välttelyä, joten huokaisen helpotuksesta päästessäni illalla taas kotiin. Illallisen jälkeen vetäydyn omaan huoneeseeni ja tahdon vain olla yksin. Selaan nettiä ja käärin laatikossani olevista puruista sätkän ja odotan hetken, kunnes kääre alkaa vaikuttaa.

"Hmm... Spring Trace -festarit on tulossa tänne Grove Villaan. Pakko päästä sinne!" puhisen ääneen ja katselen lippujen hintoja. Huomenna ehdottaisin asiaa Leahille. Selaan vielä hieman Facebookia, kunnes saan viestin Kylelta.

"Moi, Allison... Oon oikeesti tosi pahoillani siitä mitä sulle ja Shanelle kävi, mutta en haluais menettää kumpaakaan teistä. Lisäksi, mä haluaisin vähän selitellä omaa ja Shanen käytöstä, joten käviskö, että mä hakisin sut huomenna kouluun ja saatais jutella ihan rauhassa?" luen. Hetken mietittyäni vastaan lyhyesti "OK", ja suljen sitten läppärini. Sätkä rauhoittaa mieltäni hyvin ja pian olen taas rentoutuneempi.