On torstai-ilta ja istun tietokoneen ääressä chattailemassa kavereille. Enimmäkseen tosin Leahille ja Kylelle, mutta se riittää minulle vallan mainiosti. Kerron Leahille Kylen bileistä ja sovimme menevämme yhtä matkaa. Onneksi ne ovat jo huomenna, en kestä enää kauaa ilman että pääsen vetämään pään täyteen. Kylen mukaan juomat hommataan hänen vanhempiensa viinikellarista, joten kaikki on hoidossa. Vaikka Melanie onkin tulossa samoihin juhliin.

Kesken chattailemisen äitini marssii huoneeseen varoittelematta.

"Allison, mitä sinä vielä täällä teet?" hän huudahtaa yllättyneenä löytäessään minut läppärin äärestä. "On torstai, koripalloharjoituksesi ovat tänään!"

"Onks koputtaminen oikeesti niin vaikeaa? Ja mulle tuli mahakipua", keksin nopeasti ja pidän katseeni läppärissä. Minua ei huvita lainkaan mennä treeneihin, sillä kaikenlainen kaverien kohtaaminen ei juuri nyt tunnu hyvältä. 'Miten sinulla ja Shanella menee? Kuulin teidän eronneen', kaikuu jo päässäni. "Sitä paitsi ulkona sataa."

"Ota särkylääkettä ja saat lainata autoani. Alahan laputtaa jo", äiti käskee. "Äläkä puhu minulle tuohon sävyyn. Tämä on minun taloni eikä minun tarvitse varoitella tulostani. Ota koppi"

Äiti heittää eteeni Audin avaimet.

Siispä minun ei auta kuin pakata treenikamat laukkuun, ottaa sateenvarjo ja lähteä autolle. Että äiti osaakin olla ärsyttävä... Koripallo on todella lähellä sydäntäni, mutta juuri tänään ei huvita mennä treeneihin. Miksi äidin pitää valittaa siitäkin? Olen jo melkein aikuinen ja saan tehdä omat päätökseni, miksei äiti vain voi kunnioittaa sitä?

Istun autoon ja laitan laukun ja sateenvarjon pelkääjän paikalle. Onneksi sentään saan lainata äidin autoa, muuten joutuisin kulkea bussilla sateessa ja se vain lisäisi turhautumistani.

"Kumpa olis jo huominen...", mutisen kun peruutan pihatieltämme.

Onneksi koripallotreenit eivät ole kaukana. Ajomatka kestää viitisentoista minuuttia. Parkkeeraan auton koripallosalirakennuksen pihaan ja kipitän sisään. Sadetta tulee vielä hieman ja olen muutaman minuutin myöhässä harjoituksista.

Treenivaatteisiin vaihto sujuu nopeasti ja pian olenkin koripallosalissa valmiina saamaan koreja.

"No niin!" opettajamme huudahtaa kun kaikki ovat kerääntyneen salin keskelle."Nyt pelataan 3-3 joukkueilla, alkakaahan tehdä koreja!"

Pelaaminen sujuu hyvin, vaikkei minua oikein huvitakaan treenata. Olen aina ollut joukkueeni maalitykki, joten minulta myös odotetaan kaikkein eniten. Valmentajamme on monesti rohkaissut minua hakemaan kansainväliseen sarjaan, mutta Grove Villan mestaruus on minulle riittävä. Ajattelin kyllä hakea koulultamme stipendiä harrastukseni siivellä, niin pääsisin ainakin todellisella varmuudella haluamaani yliopistoon.

Harjoitukset kestävät parisen tuntia ja niiden jälkeen käyn nopeasti suihkussa ja vaihdan takaisin arkivaatteisiin. Hyvästelen harrastuskaverini ja lähden avaimet kourassa kohti parkkipaikkaa. Lähestyyessäni Audia olen näkevinäni jotakin sen konepellissä. En voi uskoa silmiäni, kun saavutan tarpeeksi hyvän lähietäisyyden.

Konepeltiin on suihkutettu spray-maalilla iso teksti. Teksti, jonka kirjoittajasta minulla ei ole hajuakaan. Shane? Luulisi, että puhuttelu rehtorin kanssa sai hänet perääntymään. Melanie? En usko, että hän olisi näin mauton. Kuka tämän on kirjoittanut? Miten kerron tästä äidilleni, jonka autoa lainasin?