Äiti haukkoi henkeään ja valmistautui pitämään saarnan numero kaksisataaneljä. Puuskahdin turhautuneena ja esitin kohdistavani kaikki mielenkiintoni ja keskittymiskykyni television saippuasarjaohjelmaan.

"Tajuatko sinä Allison nyt lainkaan, mitä tämä merkitsee?" äiti kivahti. Pyörittelin silmiäni ja annoin valituksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

"Ymmärsin jo silloin kun kerroit sen mulle ensimmäistä kertaa."

Äiti pyyhki kasvojaan ja nyt itse vuorostaan pyöritti silmiään minulle. "Ei, et sinä taida ymmärtää. Tuollaisen spraymaalin putsaaminen ei ollut mitään helppoa puuhaa! Ja vielä tuollainen teksti! Sinun vastuuttomuutesi takia jouduin kutsumaan Christopherin tänne."

Oliko se muka huono asia äidin mielestä? Niin paljon kuin minä tiesin, he yhä tapasivat silloin tällöin ja... Liian etovaa. Miksi äiti vain jaksoi valittaa? Isä oli saanut maalin irti tuossa tuokiossa ja auto oli nyt kuin uusi.

Kun saarna oli jälleen saanut päätöksensä, kuulin äidin askeltavan kohti eteistä. Loikkasin ylös sohvalta ja seurasin häntä. Matkalaukku kyhnötti lasisen ulko-oven edustalla. Se oli selkästi ahdattu täyteen - äidin tuntien kaikkea turhaa.

"Miksi Ethan ja Ruby lähtevät mummille tänään yöks? Mä oon jo melkein täysi-ikäinen, kyl mä olisin niitä voinut pitää silmällä."

En oikeasti halunnut pikkusisaruksia kontolleni, mutta mieleni teki testata äidin selitystä. Eilisiltana hän oli yhtäkkiä ilmoittanut lähtevänsä "tyttöjen" kanssa viikonloppureissulle kylpylään, mutta minä kyllä tajusin mistä oli kyse. Äidin tyttökaverit olivat ehkä todellisia, niin myös kylpylä, mutta olin satavarma, että seuralaiseksi hän ottaisi isän.

"He, tuota", äiti pitkitteli vastaustaan. "Ruby ja Ethan eivät ole olleet mummin luona ikuisuuksiin. Sinäkin olisit saanut lähteä, mikäli olisit halunnut."

Selitys ei purrut minuun, yllätys yllätys. Hetken kuluttua mummi tuli autolla hakemaan pikkusiskoni ja -veljeni ja he ajoivat kulman taakse pois näkyvistä. Pian sen perään äiti kertoi kyytinsä tulleen ja lähti matkalaukkunsa kanssa hipsimään kohti pihalle ajanutta autoa. Vilkuilin lasioven läpi tilannetta.

Pystyin kevyesti erottamaan kyyditsijän. Isä istui ratissa, mikä vahvisti epäilykseni edelleen jatkuvasta salasuhteessa. Miksi he tekivät tämän minulle? Meille? Jos äiti ja isä halusivat olla yhdessä, he voisivat olla. Mutta jos minulta kysyttäisiin, vastustaisin uudelleenavioitumista. Yhdessä ollessaan he olivat riidelleet niin paljon, että saatoin huokaista helpotuksesta kun avioero viimein astui voimaan. Äiti sai yksinhuoltajuuden, mutta he sopivat että me lapset menisimme aina joka toinen viikonloppu isän luokse. Se sopi minulle mainiosti, vaikka asiat olivatkin vähän paremmin täällä äidillä. Olin aina ollut läheisempi äidin kanssa, joten joskus oli hieman vaivalloista viettää aikaa isällä. Onneksi sentään Ruby ja Ethan olivat aina seurana.

Heti kun isän auto oli huristanut tien päälle pois näköetäisyydestä, asetuin sohvalle makuulle jatkamaan television katselua. Ilta alkoi hämärtyä vähitellen ja aloin miettiä, kehtaisinko uhmata äidin kieltoa lähtemällä tänään Kylen juhliin. Ajoitus oli täydellinen - vaikka olinkin saanut kotiarestia, kukaan ei ollut valvomassa. Voisin tulla niin humalassa kotiin kuin vain pystyin eikä joku koko ajan soitellut varmistaakseen hyvästä kunnostani. Kävin huoneessani käärimässä sätkän marihuanaa ja aloin poltella rauhassa sohvalla. Kukaan ei ollut käräyttämässä minua.

Hetken kuluttua sain Leahilta tekstiviestin, jossa hän kysyi, pääsisikö meidän automme kyydillä bileisiin. Vasta silloin todella ymmärsin, että äitihän oli jättänyt Audin suoraan nenäni eteen! Vastasin pikaisesti myöntävästi ja sovin hakevani hänet kotoaan puolen tunnin päästä.

Nyt oli pistettävä töpinäksi. Vaihdoin nopeasti arkivaatteeni pikkumustaan ja korkokenkiin, sekä laitoin hiukseni niin kauniille nutturalle kuin vain osasin. Peilatessani itseäni kylpyhuoneessa, tajusin, että äidin uusi Pradan laukku sopisi täydellisesti vaatteisiini. Menin hänen huoneeseensa ja avasin hätiköiden vaatehyllyn. Kaikki olivat tapansa mukaan täydellisessä järjestyksessä, mutta penkomiseni sotki tilanteen. Juuri kun olin näkevinäni laukun, vetäisin sen ja sen alta paljastui jotain.

Kaksi lentolippua.

Etova ilme kasvoillani kipitin ulos huoneesta ja lähdin autolleni. Hetken kuluttua Leah loikkasi sisään, enkä malttanut enää odottaa, vaan oli pakko päästää höyryjä ulos.

"Löysin mun mutsin kaapista kaksi lentolippua, mutsille ja faijalle!" kiljahdin.

Leah katsoi minua oudoksuen. "Mitä?"

"Joo, siis mä kävin ettimässä sitä Pradan mustaa laukkua, nii yhtäkkiä mun naaman eteen pöllähti ne liput. Ei voi olla totta! Jos mutsi ja faija aikoo vielä jatkaa tota suhdettaan, mä muutan teille -"

"Ihan järjetöntä toi sun vanhempien touhu. Ja nyt ne aikoo lähteä kahdestaan kuherruskuukaudelle?" Leah uteli ja vilkuili vähän väliä tietä, jolla ajoimme. Kai hän halusi varmistua, etten shokissa ajaisi päin puuta.

"Toivottavasti ei... Mut jo pelkkä lippujen osto on jo ihan järkyttävää! Mä en niin jaksa käydä tätä taas läpi."

Vuodatettuani suurimmat tuskanaiheeni Leahille, saavuimme sopivasti Kylen kotitalon pihaan. Heidän perheensä asui hienossa, mutta suhteellisen tavallisessa omakotitalossa lähellä keskustaa. Pysäköin Audin tienvarteen ja tööttäsin kovaäänisesti, jotta Kyle huomaisi saapumisemme. Hän hoiperteli terassille meitä vastaan. Syöksyimme halaamaan toisiamme, ja olimme ehkä hieman liian lähellä toisiamme, kuin tavalliset kaverukset.

"Hankkikaa huone!"

Leah naureskeli takanani. Minä ja Kyle hihitimme ja irrottauduimme toisistamme. Menimme sisälle.

Koko ilta kului tanssiessa ja juodessa. Taisimme siinä sivussa poltella marihuonaakin koko kuukauden edestä. En voinut olla huomaamatta Kylen muuttunutta tyyliä - hänen mustaksi värjätyt hiuksensa ja rockhenkiset vaatteensa sointuivat nyt täydellisesti yhteen omien vaatteideni kanssa. Juttelimme koko ajan ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Kiitin maailmankaikkeutta näin hyvästä ystävästä kuin Kyle minua kohtaan oli.

Yhtäkkiä Kyle kertoi lähtevänsä hakemaan vanhempiensa viinikellarista pari pulloa lisää ja idea sai kannatusta kaikkien osalta. Heti kun hän oli kadonnut rappukäytävään, Melanie tuli luokseni. Olin huomannut hänet juhlissa ja yritykseni ignoorata hänet oli toiminut oikein loistavasti tähän saakka.

"Kas, neiti Ikineitsyt, vai pitäisikö sanoa lutka, tuli siis Kyle-rakkaan juhliin?" hän keikisteli ja vilkuili suuntaa, jonne Kyle oli mennyt, ikään kuin varoen lausumasta mitään epämiellyttävää tämän läsnäollessa.

"Älä nyt liiottele, mä ihan punastus. Kyllä me kaikki tiedetään, että vaikka mä päästäisin sisääni kaikki jätkät täällä bileissä, en koskaan saavuttais samaa seksikumppanien lukumäärää kuin sä. Kyllä sä Melanie oot ehdoton ykkönen!" heitin takaisin. Mitäs tuli ilkkumaan naamalleni.

Näin Melanien silmissä, kuinka vastaukseni veti häneltä maton alta. Hetken jo ajattelin, että olin voittanut tämän taistelun, mutta sitten hän iski takaisin pahempana kuin olisin arvannutkaan.

"Kai tiedät, että siitä asti kuin sä ja Shane aloitte seurustella, Shane-muru on tullu jatkuvasti mun kotiin seksin toivossa? Teillä mahtoi olla kovin ihana suhde."

Tämä uutinen sai kokonaisen orkesterin soimaan pääni sisällä. Otsaa alkoi jomottaa niin vietävästi, että minun oli poistuttava terassin puiselle penkille. Nappasin jonkun tuntemattoman pojan kädestä kaljapullon ja tyhjensin sen ensimmäisellä kulauksella. Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat täyttää silmäni ja halusin vain olla yksin.

"Hei, mitä tapahtui?"

Kuulin Kylen ääneen etuoikealta. Hän istuutui viereeni ja vaati selitystä äkilliseen lähtemiseeni.

"Melanie... En kestä sitä lutkaa. Miksi sä sen tänne kutsuit?" kivahdin, mutta äänessäni laiskuutta. "Mä luulin ettei mikään vois satuttaa niin paljon kuin se mitä Shane kertoi mulle maanantaina, mutta tää veti kyllä pohjan mun elämältä... Se huora on kuksinu Shanea koko sen ajan, kun me oltiin yhdessä."

En erottanut Kylen ilmettä kyyneleiden sumuttamien silmieni takaa, mutta tunsin kuinka hän huokaisi järkyttyneenä. "Ei voi olla todellista... Ei Shane koskaan mulle sanallakaan maininnut. Jos olis, mä olisin oikopäätä kertonut sulle totuuden, Allison. Mä vannon."

Uskoin Kyleä. Hän oli paras ystäväni eikä ikimaailmassa voisi valehdella minulle. Niin kaverisuhteemme toimi - välillämme oli riippumaton luottamus.

En edes tiedä miten siinä kävi niin, mutta seuraavan viiden minuutin kuluttua suutelin Kyleä hänen huoneensa sängyn päällä. Jokin hänen lohduttavissa sanoissaan sai minut laukkaamaan sisällä päin. Olimme molemmat humalassa, jos se yhtään lievittää tilannetta. Jossain aivojeni perällä olin kai aina halunnut tätä. Kylen ja minun ystävyyssuhde oli ihana, mutta tämä tuntui nyt oikealta. Vaikka se ehkä pilaisi kaveruutemme.

Melanie White ramppasi Andersonien taloa päästä päähän. Vaikka hänkin oli nauttinut taikajuomaa monta pullollista, ilkeä luonne oli ja pysyi.

"Mitähän seuraavaksi keksisi", hän mietti ja avasi alakerrassa köhnöttävän oven ammolleen.

Melanie ei saanut suutaan kiinni seuraavaan kahteenkymmeneen sekuntiin. Alan asiantuntijana hän tiesi heti, mistä oli kyse. Mutta kuka peiton alla hääräili? Pian Melanie näki vilahduksen ruskeista hiuksistani ja Kylen kasvoista.

"Ei voi olla totta", hän mietti jähmettyneenä paikalleen, ettei vain herättäisi huomiota. Minä ja Kyle emme huomanneet ketään muuta huoneessa, mutta kuten jo sanoin, olimme humalassa. Melanie kohotti rintaliiveissään piilossa olleen iPhone-kännykkänsä ja suuntasi sen meitä kohti. Napattuaan kuvan hän hipsi ulos huoneesta hihittäen kostonhimoisena.