Walk of Shame.

Siksihän sitä kutsuttiin. Ja nyt minäkin olin osa sitä.

Autoni puhisi tienvarressa kun yritin sekaisten ajatuksieni lisäksi vielä ajaa tietä kotiin. Mitä eilen oli tapahtunut? Olin herännyt Kylen vierestä alasti. Mielessäni kävi vain yksi mahdollinen ajatus - seksi. Jostain syystä en tuntenut katumusta tai pettymystä. Vielä eilisiltaa ennen olin itse liikkeelle laittamieni huhujen vastakohta - neitsyt. Päässäni ajatus neitsyyden menettämisestä parhaalle ystävälle tuntui sekä rajojarikkovalta että ihanalta. Tuntisiko Kyle samoin?

Olin lähtenyt heti herättyäni ajamaan kohti kotia ja jättänyt Kylen nukkumaan. Minusta se oli paras ratkaisu. Voisimme tänään puhua asiat puhtaaksi vaikkapa puhelimessa.

"En oo koskaan ollu näin paljon kylvyn tarpeessa!"

Pysäköityäni Audin pihatielle, juoksin sisään ja kävin ensin nopeasti suihkussa huuhtomassa vanhan viinan ja marihuanan hajun yltäni. Sitten laskin lämpimät kylpyvedet ja istahdin ammeen reunalle. Osa minusta halusi olla Kylen kanssa pelkkä ystävä. Osa minusta halusi enemmän. Vahinko on jo tehty, mietin hieroessani laventelintuoksuista saippuaa sääriini. Se oli totta. Ennen eilistä olin kai jossain mieleni soprukoissa halunnut suudella Kyleä, mutta ystävyytemme esti sen. Nyt kun se ei enää ollut esteenä, voisimme rauhassa olla pari. Mutta jo pelkkä sana pari kertoo, että siihen tarvitaan kaksi. Kaksi ihmistä. Kaksi sydäntä. Kaksi mielipidettä. Minulla oli vain toinen niistä - omani.

Kylvyn jälkeen puin päälle rennot ja löysät vaatteet. Talo oli edelleen tyhjillään, sillä Ethan ja Ruby olivat tämän viikonlopun mummilla. Äitikin oli lähtenyt kylpylään, joten vaikka oma rauha oli ihanaa, tunsin itseni yksinäiseksi. Juuri nyt, enemmän kuin koskaan, tarvitsin ihmisen jolle puhua. Kiipesin portaat ylös ja menin omaan huoneeseeni. Avasin läppärin ja kirjauduin sisään Facebookiin. Tietokoneen kello näytti puolta yhtä. Vielä monta tuntia yksin. Tänään oli lauantai, kansainvälinen krapulapäivä. Leah tuskin pääsisi ylös sängynpohjalta vielä moneen tuntiin, joten saisin nauttia omasta seurastani vielä pitkään.

En ehtinyt selata Facebookin etusivua kovinkaan kauaa, ennen kuin iso kuva pöllähti silmilleni. Sen oli jakanut Jake Brown, yksi luokkalaisistani. Hän oli kirjoittanut tekstiksi: "Wou, aikamoinen yllätys! Sitä se liika viina teettää..."

Avasin kuvan koko komeuteensa ja siinä oli yli 300 tykkäystä. Kuva oli alun perin julkaistu... Kenenkäs muun kuin Melanie Whiten profiilissa! Hän oli käskenyt jakaa ja kommentoida sitä, niin että mahdollisimman moni näkisi, mihin puute seksielämässä johtaa. Jopa kaverit muutetaan seksikumppaneiksi. Kuvaan oli merkitty sekä minä, että Kyle.

Järkyttyneenä kirjauduin ulos koko Facebookista, mutta ennen sitä huomasin, että olin saanut kymmeniä viestejä Grove Valleylaisilta. Miehiltä saadut viestit koskivat lähinnä tapaamista, naisilta taas tuli huorittelua. Kuva syöpyi syvälle mieleeni. Siinä olin minä, paidattomana, ja Kyle minun päälläni. Kuinka tämä oli mahdollista? Missä vaiheessa Melanie oli saanut napattua meistä kuvan?

En järkytykseltäni päässyt ylös penkistä moneen minuuttiin. Mietin vain, miten saisin kuvan pois julkisuudesta. Voisiko poliisia kiinnostaa laittoman alastonkuvan lähettely? Mutta jos poliisi alkaisi tutkia tapausta, saataisiin selville, että minä ja Kyle olemme molemmat alaikäisiä. Onko seksin harrastaminen alle 18-vuotiaana Grove Valleyssa laitonta? Minun pitäisi tutkia asia. Mutta juuri nyt minun oli soitettava Kylelle.

"Et voi uskoa mitä näin Facebookissa...", aloitin ääni vapisten. Kyle kertoi itsekin nähneensä kuvan. "Mitä helvettiä me nyt tehdään? Sulla onneksi ei näy edes mitään sopimatonta siinä kuvassa, mutta mulla taas..."

"Mä yritän saada Melanien poistamaan sen kuvan. Toistaiseksi meijän kannattais varmaan pysyä kaukana toisistamme", Kyle ehdotti. Se raastoi sydäntäni. En minä halunnut olla hänestä erossa, vaan käpertyä hänen kainaloonsa. "Jos meidän nyt nähtäisiin yhessä jossain, kuva sais varmasti lisää julkisuutta. Erossa oleminen on just nyt parempi."

Kyle sulki puhelun.

Hän huokaisi hermostuneena ja laski tiskialtaasta käsilleen vettä ja pesi sitten kasvonsa. Äiti ja isä eivät vielä tulisi kotiin, mutta jotain oli tehtävä Melanien lataamalle kuvalle. Juuri kun Kyle oli saanut siivottua koko talon peittäneet kaljatölkit ja sätkät, uusi ongelma esiintyi.

Hän näppäili kännykkäänsä Melanien numeron ja soitti. "Haloo? Sun olis parempi poistaa se kuva musta ja Allisonista. Sä et tajuakaan mihin syyllistyt pitämällä sitä Facebookissas."

"Voi muru", Melanie naurahti luuriin, "mä pidän sitä siellä ihan niin kauan kun haluun. Eikä sulla sitä paitsi pitäis olla mitään hävettävää, komeat vatsalihakset ne vaan oon. Allisonilla taas... No, se kaipais pienen suurennusleikkauksen, tiedät kai minne."

"Älä nyt jaksa!" Kyle ärähti. "Mä teen mitä vaan, kunhan sä vaan otat sen kuvan pois. Oo kiltti edes tän kerran, Melanie."

"Okei, saat tehdä mulle palveluksen. Mä tuun nyt teille niin mietitään sit ihan rauhassa, mitä voisit mulle tehdä..."

Samaa aikaa kun Melanie suunnitteli lähtevänsä Kylen talolle, minä katsoin televisiosta muodonmuutosohjelmaa, vaikka keskittymiskykyni ei nostanut edes pientä päätään. Tuijottelin vain eteenpäin ja mietin Kylen sanoja. Erossa oleminen on just nyt parempi. Millä tavalla se oli parempi? Edes Shane ei ollut hylännyt minua silloin kun olin surullinen. Miksei Kyle halunnut tulla nähdyksi kanssani? Häpesikö hän? Vai olinko hänelle vain yhden yön juttu?

Kello löi kolme, kun äiti astui sisään. Hänen olisi pitänyt tulla vasta seuraavana päivänä, mutta jokin kertoi hänelle, ettei kaikki ollut kunnossa kotona ja nii,pä hän oli lähtenyt aikaisemmin.

"Allison-kulta, kotona ollaan!" hän huusi huomattuaan etten ollut alakerrassa. "Missä olet, kultaseni?"

Kun kuulin askeleita portaista, nousin istumaan tehden tilaa äidille. Hän istuutui heti viereeni ja tutkaili ohjelmaa, jota katsoin.

"Moi äiti." Ääneni oli innoton. Halusin syöksyä hänen syliinsä enkä koskaan lähteä pois, mutta miten selittäisin, että minusta oli liikkeellä alastonkuva ja kaikki luulivat minua lutkaksi, ja sen takia halusin halata äitiä? En mitenkään. En kerrassaan mitenkään. Yritin keksiä päässäni uutta aihetta mistä jutella. Mieleeni juolahtivat lentoliput, jotka olin löytänyt hänen laatikostaan. Mieleni teki kysyä, kenelle ne olivat. Halusin nähdä, myöntäisikö äiti varanneensa kuherrusmatkan itselleen ja isälle.

Ennen kuin itse ehdin ottaa asiaa esille, äiti halusi kertoa suuria uutisia.

"Minä olen hieman ajatellut", hän aloitti ja kääntyi minua kohti laittaen kätensä reidelleni. "Emme ole pitkään aikaan viettäneet oikein kunnolla äiti-tytär -aikaa ihan kahdestaan. Pari päivää sitten pähkäiltyäni asiaa päätin... varata meille matkan Beshiaan! Lähtö on huomenna!"

Katsoin äitiä silmät suurina ja ilme ymmälläni. Matka Beshiaan? Meille kahdelleko? Mutta... eikö toinen lippu ollutkaan isälle?

"Olet paras äiti ikinä!" hihkaisin ja syöksyin halaamaan häntä. Tämä oli paras ajoitus ulkomaanmatkalle. Lähtö tapahtuisi huomenna, eli en joutuisi kohtaamaan pilkkaamista tai selän takana hihittelyä koulussa. Loistavaa.

Halusin heti kertoa asiasta Kylelle, vaikka hän olikin kieltänyt minua tulemasta lähelleen. Jokin sisälläni kertoi, että kaikki vielä järjestyisi. Sain äidiltä luvan ajaa Audilla "Leahille", ja parinkymmenen minuutin kuluttua olin jättänyt auton tienvarteen ja mennyt koputtamaan Andersonien ulko-ovea. Kukaan ei tullut avaamaan.

"Ehkä Kyle on pihalla", mutisin itsekseni ja lähti etsimään reittiä takapihalle.

Arvaukseni osui oikeaan - Kyle istuskeli pihasohvalla Melanien kanssa, yrittäen päästä yhteisymmärrykseen kuvan poistamisesta.

"Melanie, mikset sä vaan voi poistaa sitä kuvaa? Mä rukoilen ja teen mitä vaan", Kyle aneli. Hänestä Melanie oli kiero kuin käärme, mutta juuri nyt ei ollut aika ilmaista sitä hänelle.

"Teet mitä vaan?" Melanie toisti ja vinkkasi silmää. "No, siinä tapauksessa..."

Toivo palasi Kylen silmiin. Saisiko hän suostuteltua Melanien vihdoin luopumaan kuvan jakamisesta?

"Mä haluan sitä samaa mitä Allisonkin sai", Melanie ilmoitti.

Kyle huokaisi turhautuneena. "Anteeks Melanie, mutta luulis sunkin tietävän, että mä en harrasta seksiä ilman tunteita."

"Kyllä mä tiedän että sulla on tunteita mua kohtaan, kaikilla on", Melanie keikisteli ja liu'utti kättään Kylen reidellä. Tämä ei kuitenkaan suostunut. "No, hyvä on. Kuhertelu riittää."

Kyle nyökkäsi suostumisen merkiksi.

Käänsin juuri suuntani takapihan penkkejä kohti, sillä olin kuulevinani sieltä puhetta. Mutta suuri järkytys kohtasi minut jo toistamiseen saman päivän aikana. Melanie... Kyle... Muhinoivat? Mutta... miksi? Tämänkö takia Kyle oli käskenyt minua pysyttelemään kaukana, jotta hän itse voisi hommailla Melanien kanssa? Miksi ihmeessä kaikki poikaystäväni kokivat niin suurta tarvetta sekä pettää luottamukseni että hoidella Melanie.

Äiti haukkoi henkeään ja valmistautui pitämään saarnan numero kaksisataaneljä. Puuskahdin turhautuneena ja esitin kohdistavani kaikki mielenkiintoni ja keskittymiskykyni television saippuasarjaohjelmaan.

"Tajuatko sinä Allison nyt lainkaan, mitä tämä merkitsee?" äiti kivahti. Pyörittelin silmiäni ja annoin valituksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

"Ymmärsin jo silloin kun kerroit sen mulle ensimmäistä kertaa."

Äiti pyyhki kasvojaan ja nyt itse vuorostaan pyöritti silmiään minulle. "Ei, et sinä taida ymmärtää. Tuollaisen spraymaalin putsaaminen ei ollut mitään helppoa puuhaa! Ja vielä tuollainen teksti! Sinun vastuuttomuutesi takia jouduin kutsumaan Christopherin tänne."

Oliko se muka huono asia äidin mielestä? Niin paljon kuin minä tiesin, he yhä tapasivat silloin tällöin ja... Liian etovaa. Miksi äiti vain jaksoi valittaa? Isä oli saanut maalin irti tuossa tuokiossa ja auto oli nyt kuin uusi.

Kun saarna oli jälleen saanut päätöksensä, kuulin äidin askeltavan kohti eteistä. Loikkasin ylös sohvalta ja seurasin häntä. Matkalaukku kyhnötti lasisen ulko-oven edustalla. Se oli selkästi ahdattu täyteen - äidin tuntien kaikkea turhaa.

"Miksi Ethan ja Ruby lähtevät mummille tänään yöks? Mä oon jo melkein täysi-ikäinen, kyl mä olisin niitä voinut pitää silmällä."

En oikeasti halunnut pikkusisaruksia kontolleni, mutta mieleni teki testata äidin selitystä. Eilisiltana hän oli yhtäkkiä ilmoittanut lähtevänsä "tyttöjen" kanssa viikonloppureissulle kylpylään, mutta minä kyllä tajusin mistä oli kyse. Äidin tyttökaverit olivat ehkä todellisia, niin myös kylpylä, mutta olin satavarma, että seuralaiseksi hän ottaisi isän.

"He, tuota", äiti pitkitteli vastaustaan. "Ruby ja Ethan eivät ole olleet mummin luona ikuisuuksiin. Sinäkin olisit saanut lähteä, mikäli olisit halunnut."

Selitys ei purrut minuun, yllätys yllätys. Hetken kuluttua mummi tuli autolla hakemaan pikkusiskoni ja -veljeni ja he ajoivat kulman taakse pois näkyvistä. Pian sen perään äiti kertoi kyytinsä tulleen ja lähti matkalaukkunsa kanssa hipsimään kohti pihalle ajanutta autoa. Vilkuilin lasioven läpi tilannetta.

Pystyin kevyesti erottamaan kyyditsijän. Isä istui ratissa, mikä vahvisti epäilykseni edelleen jatkuvasta salasuhteessa. Miksi he tekivät tämän minulle? Meille? Jos äiti ja isä halusivat olla yhdessä, he voisivat olla. Mutta jos minulta kysyttäisiin, vastustaisin uudelleenavioitumista. Yhdessä ollessaan he olivat riidelleet niin paljon, että saatoin huokaista helpotuksesta kun avioero viimein astui voimaan. Äiti sai yksinhuoltajuuden, mutta he sopivat että me lapset menisimme aina joka toinen viikonloppu isän luokse. Se sopi minulle mainiosti, vaikka asiat olivatkin vähän paremmin täällä äidillä. Olin aina ollut läheisempi äidin kanssa, joten joskus oli hieman vaivalloista viettää aikaa isällä. Onneksi sentään Ruby ja Ethan olivat aina seurana.

Heti kun isän auto oli huristanut tien päälle pois näköetäisyydestä, asetuin sohvalle makuulle jatkamaan television katselua. Ilta alkoi hämärtyä vähitellen ja aloin miettiä, kehtaisinko uhmata äidin kieltoa lähtemällä tänään Kylen juhliin. Ajoitus oli täydellinen - vaikka olinkin saanut kotiarestia, kukaan ei ollut valvomassa. Voisin tulla niin humalassa kotiin kuin vain pystyin eikä joku koko ajan soitellut varmistaakseen hyvästä kunnostani. Kävin huoneessani käärimässä sätkän marihuanaa ja aloin poltella rauhassa sohvalla. Kukaan ei ollut käräyttämässä minua.

Hetken kuluttua sain Leahilta tekstiviestin, jossa hän kysyi, pääsisikö meidän automme kyydillä bileisiin. Vasta silloin todella ymmärsin, että äitihän oli jättänyt Audin suoraan nenäni eteen! Vastasin pikaisesti myöntävästi ja sovin hakevani hänet kotoaan puolen tunnin päästä.

Nyt oli pistettävä töpinäksi. Vaihdoin nopeasti arkivaatteeni pikkumustaan ja korkokenkiin, sekä laitoin hiukseni niin kauniille nutturalle kuin vain osasin. Peilatessani itseäni kylpyhuoneessa, tajusin, että äidin uusi Pradan laukku sopisi täydellisesti vaatteisiini. Menin hänen huoneeseensa ja avasin hätiköiden vaatehyllyn. Kaikki olivat tapansa mukaan täydellisessä järjestyksessä, mutta penkomiseni sotki tilanteen. Juuri kun olin näkevinäni laukun, vetäisin sen ja sen alta paljastui jotain.

Kaksi lentolippua.

Etova ilme kasvoillani kipitin ulos huoneesta ja lähdin autolleni. Hetken kuluttua Leah loikkasi sisään, enkä malttanut enää odottaa, vaan oli pakko päästää höyryjä ulos.

"Löysin mun mutsin kaapista kaksi lentolippua, mutsille ja faijalle!" kiljahdin.

Leah katsoi minua oudoksuen. "Mitä?"

"Joo, siis mä kävin ettimässä sitä Pradan mustaa laukkua, nii yhtäkkiä mun naaman eteen pöllähti ne liput. Ei voi olla totta! Jos mutsi ja faija aikoo vielä jatkaa tota suhdettaan, mä muutan teille -"

"Ihan järjetöntä toi sun vanhempien touhu. Ja nyt ne aikoo lähteä kahdestaan kuherruskuukaudelle?" Leah uteli ja vilkuili vähän väliä tietä, jolla ajoimme. Kai hän halusi varmistua, etten shokissa ajaisi päin puuta.

"Toivottavasti ei... Mut jo pelkkä lippujen osto on jo ihan järkyttävää! Mä en niin jaksa käydä tätä taas läpi."

Vuodatettuani suurimmat tuskanaiheeni Leahille, saavuimme sopivasti Kylen kotitalon pihaan. Heidän perheensä asui hienossa, mutta suhteellisen tavallisessa omakotitalossa lähellä keskustaa. Pysäköin Audin tienvarteen ja tööttäsin kovaäänisesti, jotta Kyle huomaisi saapumisemme. Hän hoiperteli terassille meitä vastaan. Syöksyimme halaamaan toisiamme, ja olimme ehkä hieman liian lähellä toisiamme, kuin tavalliset kaverukset.

"Hankkikaa huone!"

Leah naureskeli takanani. Minä ja Kyle hihitimme ja irrottauduimme toisistamme. Menimme sisälle.

Koko ilta kului tanssiessa ja juodessa. Taisimme siinä sivussa poltella marihuonaakin koko kuukauden edestä. En voinut olla huomaamatta Kylen muuttunutta tyyliä - hänen mustaksi värjätyt hiuksensa ja rockhenkiset vaatteensa sointuivat nyt täydellisesti yhteen omien vaatteideni kanssa. Juttelimme koko ajan ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Kiitin maailmankaikkeutta näin hyvästä ystävästä kuin Kyle minua kohtaan oli.

Yhtäkkiä Kyle kertoi lähtevänsä hakemaan vanhempiensa viinikellarista pari pulloa lisää ja idea sai kannatusta kaikkien osalta. Heti kun hän oli kadonnut rappukäytävään, Melanie tuli luokseni. Olin huomannut hänet juhlissa ja yritykseni ignoorata hänet oli toiminut oikein loistavasti tähän saakka.

"Kas, neiti Ikineitsyt, vai pitäisikö sanoa lutka, tuli siis Kyle-rakkaan juhliin?" hän keikisteli ja vilkuili suuntaa, jonne Kyle oli mennyt, ikään kuin varoen lausumasta mitään epämiellyttävää tämän läsnäollessa.

"Älä nyt liiottele, mä ihan punastus. Kyllä me kaikki tiedetään, että vaikka mä päästäisin sisääni kaikki jätkät täällä bileissä, en koskaan saavuttais samaa seksikumppanien lukumäärää kuin sä. Kyllä sä Melanie oot ehdoton ykkönen!" heitin takaisin. Mitäs tuli ilkkumaan naamalleni.

Näin Melanien silmissä, kuinka vastaukseni veti häneltä maton alta. Hetken jo ajattelin, että olin voittanut tämän taistelun, mutta sitten hän iski takaisin pahempana kuin olisin arvannutkaan.

"Kai tiedät, että siitä asti kuin sä ja Shane aloitte seurustella, Shane-muru on tullu jatkuvasti mun kotiin seksin toivossa? Teillä mahtoi olla kovin ihana suhde."

Tämä uutinen sai kokonaisen orkesterin soimaan pääni sisällä. Otsaa alkoi jomottaa niin vietävästi, että minun oli poistuttava terassin puiselle penkille. Nappasin jonkun tuntemattoman pojan kädestä kaljapullon ja tyhjensin sen ensimmäisellä kulauksella. Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat täyttää silmäni ja halusin vain olla yksin.

"Hei, mitä tapahtui?"

Kuulin Kylen ääneen etuoikealta. Hän istuutui viereeni ja vaati selitystä äkilliseen lähtemiseeni.

"Melanie... En kestä sitä lutkaa. Miksi sä sen tänne kutsuit?" kivahdin, mutta äänessäni laiskuutta. "Mä luulin ettei mikään vois satuttaa niin paljon kuin se mitä Shane kertoi mulle maanantaina, mutta tää veti kyllä pohjan mun elämältä... Se huora on kuksinu Shanea koko sen ajan, kun me oltiin yhdessä."

En erottanut Kylen ilmettä kyyneleiden sumuttamien silmieni takaa, mutta tunsin kuinka hän huokaisi järkyttyneenä. "Ei voi olla todellista... Ei Shane koskaan mulle sanallakaan maininnut. Jos olis, mä olisin oikopäätä kertonut sulle totuuden, Allison. Mä vannon."

Uskoin Kyleä. Hän oli paras ystäväni eikä ikimaailmassa voisi valehdella minulle. Niin kaverisuhteemme toimi - välillämme oli riippumaton luottamus.

En edes tiedä miten siinä kävi niin, mutta seuraavan viiden minuutin kuluttua suutelin Kyleä hänen huoneensa sängyn päällä. Jokin hänen lohduttavissa sanoissaan sai minut laukkaamaan sisällä päin. Olimme molemmat humalassa, jos se yhtään lievittää tilannetta. Jossain aivojeni perällä olin kai aina halunnut tätä. Kylen ja minun ystävyyssuhde oli ihana, mutta tämä tuntui nyt oikealta. Vaikka se ehkä pilaisi kaveruutemme.

Melanie White ramppasi Andersonien taloa päästä päähän. Vaikka hänkin oli nauttinut taikajuomaa monta pullollista, ilkeä luonne oli ja pysyi.

"Mitähän seuraavaksi keksisi", hän mietti ja avasi alakerrassa köhnöttävän oven ammolleen.

Melanie ei saanut suutaan kiinni seuraavaan kahteenkymmeneen sekuntiin. Alan asiantuntijana hän tiesi heti, mistä oli kyse. Mutta kuka peiton alla hääräili? Pian Melanie näki vilahduksen ruskeista hiuksistani ja Kylen kasvoista.

"Ei voi olla totta", hän mietti jähmettyneenä paikalleen, ettei vain herättäisi huomiota. Minä ja Kyle emme huomanneet ketään muuta huoneessa, mutta kuten jo sanoin, olimme humalassa. Melanie kohotti rintaliiveissään piilossa olleen iPhone-kännykkänsä ja suuntasi sen meitä kohti. Napattuaan kuvan hän hipsi ulos huoneesta hihittäen kostonhimoisena.

On torstai-ilta ja istun tietokoneen ääressä chattailemassa kavereille. Enimmäkseen tosin Leahille ja Kylelle, mutta se riittää minulle vallan mainiosti. Kerron Leahille Kylen bileistä ja sovimme menevämme yhtä matkaa. Onneksi ne ovat jo huomenna, en kestä enää kauaa ilman että pääsen vetämään pään täyteen. Kylen mukaan juomat hommataan hänen vanhempiensa viinikellarista, joten kaikki on hoidossa. Vaikka Melanie onkin tulossa samoihin juhliin.

Kesken chattailemisen äitini marssii huoneeseen varoittelematta.

"Allison, mitä sinä vielä täällä teet?" hän huudahtaa yllättyneenä löytäessään minut läppärin äärestä. "On torstai, koripalloharjoituksesi ovat tänään!"

"Onks koputtaminen oikeesti niin vaikeaa? Ja mulle tuli mahakipua", keksin nopeasti ja pidän katseeni läppärissä. Minua ei huvita lainkaan mennä treeneihin, sillä kaikenlainen kaverien kohtaaminen ei juuri nyt tunnu hyvältä. 'Miten sinulla ja Shanella menee? Kuulin teidän eronneen', kaikuu jo päässäni. "Sitä paitsi ulkona sataa."

"Ota särkylääkettä ja saat lainata autoani. Alahan laputtaa jo", äiti käskee. "Äläkä puhu minulle tuohon sävyyn. Tämä on minun taloni eikä minun tarvitse varoitella tulostani. Ota koppi"

Äiti heittää eteeni Audin avaimet.

Siispä minun ei auta kuin pakata treenikamat laukkuun, ottaa sateenvarjo ja lähteä autolle. Että äiti osaakin olla ärsyttävä... Koripallo on todella lähellä sydäntäni, mutta juuri tänään ei huvita mennä treeneihin. Miksi äidin pitää valittaa siitäkin? Olen jo melkein aikuinen ja saan tehdä omat päätökseni, miksei äiti vain voi kunnioittaa sitä?

Istun autoon ja laitan laukun ja sateenvarjon pelkääjän paikalle. Onneksi sentään saan lainata äidin autoa, muuten joutuisin kulkea bussilla sateessa ja se vain lisäisi turhautumistani.

"Kumpa olis jo huominen...", mutisen kun peruutan pihatieltämme.

Onneksi koripallotreenit eivät ole kaukana. Ajomatka kestää viitisentoista minuuttia. Parkkeeraan auton koripallosalirakennuksen pihaan ja kipitän sisään. Sadetta tulee vielä hieman ja olen muutaman minuutin myöhässä harjoituksista.

Treenivaatteisiin vaihto sujuu nopeasti ja pian olenkin koripallosalissa valmiina saamaan koreja.

"No niin!" opettajamme huudahtaa kun kaikki ovat kerääntyneen salin keskelle."Nyt pelataan 3-3 joukkueilla, alkakaahan tehdä koreja!"

Pelaaminen sujuu hyvin, vaikkei minua oikein huvitakaan treenata. Olen aina ollut joukkueeni maalitykki, joten minulta myös odotetaan kaikkein eniten. Valmentajamme on monesti rohkaissut minua hakemaan kansainväliseen sarjaan, mutta Grove Villan mestaruus on minulle riittävä. Ajattelin kyllä hakea koulultamme stipendiä harrastukseni siivellä, niin pääsisin ainakin todellisella varmuudella haluamaani yliopistoon.

Harjoitukset kestävät parisen tuntia ja niiden jälkeen käyn nopeasti suihkussa ja vaihdan takaisin arkivaatteisiin. Hyvästelen harrastuskaverini ja lähden avaimet kourassa kohti parkkipaikkaa. Lähestyyessäni Audia olen näkevinäni jotakin sen konepellissä. En voi uskoa silmiäni, kun saavutan tarpeeksi hyvän lähietäisyyden.

Konepeltiin on suihkutettu spray-maalilla iso teksti. Teksti, jonka kirjoittajasta minulla ei ole hajuakaan. Shane? Luulisi, että puhuttelu rehtorin kanssa sai hänet perääntymään. Melanie? En usko, että hän olisi näin mauton. Kuka tämän on kirjoittanut? Miten kerron tästä äidilleni, jonka autoa lainasin?

Keskiviikko-aamu alkaa yllättävän rauhallisissa tunnelmissa. Syön aamiaista tapani mukaan perheen kanssa ja siirryn sitten kylpyhuoneeseen suihkuun ja laittautumaan. Ihailen peilistä hetken uusinta tatuointiani rinnassa ja pohdin, minkälaisen ottaisin seuraavaksi.

"Joku tekstitatuointi olis jees...", pohdin ja tutkailen mahdollisia tatuoinninasettamispaikkoja. Vatsaan, ehkä? Tai korvan taakse.

Aamulla on niin paljon tehtävää etten edes ehdi jännittää keskustelua Kylen kanssa. Hän tulee hakemaan minut mustalla autollaan aivan kotini edustalta ja saan pikkusisaruksilta osakseni piikittelyä "seurustelusuhteestamme". Tiedättehän te pikkulapset, aina yhdistelemässä kaveruksetkin rakastuneiksi.

"Mistäs mä aloittaisin...", Kyle puhisee ja kääntelee rattia, vaikka tie onkin aika suora. "Ensiksi, mä haluun pyytää anteeksi Shanen käytöstä. Se on välillä aivan helvetin idiootti, eikä itse ees tajua sitä."

Nyökkään vastaanottavasti. "Mun on kyllä ihan pakko kysyä, että missä sä olit kun Melanie liehitteli Shanea?" kysyn kuitenkin varoen.

Kyle menee vaisuksi, mutta vastaa nopeasti: "Mä-mä olin aika hyvissä kuoseissa. Ja tää kuulostaa varmasti kamalalta, mutta tavallaan mä halusin, että muutkin huomaa, ettei Shane ehkä sovi sulle niin hyvin kuin sä kuvittelet... Sä oot mulle niin hyvä ystävä ja Shanen tuntien se olis satuttanu sua joko nyt tai sitten myöhemmin."

Alan vähitellen leppyä ja äkkiä keskustelemmekin parhaan ystäväni Kylen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Juttelemme koulusta, Melanien juhlista ja rakkauselämästämme.

"Koko koulu pitää mua nyt varmasti jonain himouskollisena seksi-on-pyhä-asia -nunnana!" naurahdan kun Kyle kaartaa koulun parkkipaikalle.

"No se on aina parempi kuin koko kylän huora", Kyle keksii viitaten selvästi Melanieen. "En kyl voi ymmärtää, miten Shane suostui koskemaan sitä pissistä... Nyt Shanella onkin sitten varmaan kaikki mahdolliset seksitaudit."

"Hyi!" kiljahdan ja alamme tehdä lähtöä autosta.

Parkkipaikalla halaamme vielä ison kerran ystävyyden eleeksi. On ihanaa saada paras ystävä taas lähelle.

"Muuten", Kyle yhtäkkiä muistaa. "Mä pidän perjantaina bileet meillä, joten sä ja Leah ootte tervetulleita!"

"Bileet?" toistan hieman hämilläni. "Ihanaa! Mä oonkin kaivannut pientä piristystä. Mut tuleeko Shane sinne?"

"Ei, Shane lähtee viikonlopuks serkkujensa luo Beach Valleyhyn, joten ota ihan rennosti" Kyle kertoo ja rauhoittaa samalla mieleni.

"Mutta Melanie saattaa piipahtaa."

En sano vastalausetta, vaikka mieleni tekeekin, sillä en halua nyt riidellä Kylen kanssa. Meillä ei ole aavistustakaan, että koulun yläkerrasta meitä tuijottaa vakava ilme kasvoillaan Shane.

"Mitä noikin nyt tekee? Kylen piti olla mun puolella..." hän mutisee vihaisena ja kuulee koulun kellojen hälyttävän opiskelijat luokkiin.

Minulla on ensimmäinen tunti taidehistoriaa. Välillä kadun, että valitsin tämän kurssin, mutta toisaalta kuvaamataito on ihan kivaa. Tämä on taas niitä päiviä, jolloin kadun kurssivalintaani. Olen nimittäin istumajärjestyksessä entisen poikaystäväni Shanen vieressä.

"Ai sulla oli ihan pokkaa tulla istuu tähän mun viereen", tämä piikittelee rouva Cathburyn luennoidessa antiikin ajan taiteesta.

"Rouva Cathbury", keskeytän opettajan puheet ja hän kääntyy katsomaan minua. "Voinko mä vaihtaa paikkaa? En kestä tota megaääliötä."

Cathbury kuivaa kurkkuaan ja vastaa sitten tomera ilme kasvoillaan: "Eipäs nimitellä opiskelijatovereita. Ja ihmisten täytyy oppia sietämään niitäkin ihmisiä joista ei pidä, joten jatkakaamme taidehistorian tuntia ja jätetään moiset hömpötykset välitunnille."

Närkästyneenä päätän kuitenkin pitää mölyt mahassani. Tämähän se vielä puuttuisikin, että alkaisin tapella opettajan kanssa.

"Melanie oli ihan saatanan hyvä sängyssä", Shane jatkaa ärsyttämistään kuiskaten, mutta melko kovaan ääneen. "Harmi, etten koskaan päässy testaamaan sua. Ikimenkkaset on kuulemma niitä parhaimpia."

"Turpa kiinni mulkku. Ihan vaan tiedokses, mä en oo ollu pitkään aikaan neitsyt. Mä vaan en halunnu antaa sulle, koska jokin mun sisimmässä sanoi, että sä et oo sen arvoinen - ja se oli oikeessa", valehtelen nopeasti kääntämättä katsettani opettajasta.

"Vitun jakis."

Tämä on viimeinen niitti minulle. Raivoissani nousen ylös ja vedän Shanen kauluksista mukanani.

"Kuka helvetin koko maailman kuningas sä oikeen kuvittelet olevas?" karjun ja hetken ajan nään Shanen kasvoilla miltei yllättyneen pelästyneen ilmeen.

"Uu, aika kuumaa kamaa toi sun raivoamises", Shane yllyttää ja vinkkaa silmää.

Juuri kun olen antamassa Shanen tuntea häteni hänen poskellaan, Kyle nousee ylös ja tarttuu Shanesta kiinni ja pitää huolen ettei tämä pääse minun lähellenikään.

"Päästä irti vittu", Shane käskee Kylen tottelematta.

"Vitun paskiainen, kylläpä sä osaat uhoo", huudan vielä päälle. Rouva Cathbury ilmoittaa kutsuvansa paikalle koulun henkilökuntaa ja passittavansa meidät rehtorin puheille.

Viiden minuutin kuluttua minä, Kyle ja Shane istumme kanslian toimistossa odottamassa rehtorin puhuttelua. Rehtori Goodmanin sihteeri Tracey Smith näpyttelee tietojamme koneelle ja kyselee hieman tapahtuneesta, mutta tekee selväksi Goodmanin hoitavan loput.

"Jaahas, Allison Butler, sinua onkin aikaisemmin nähty täällä useampaankin otteeseen, enimmäkseen tupakan polttelusta kielletyissä paikoissa. Kannattaisi ryhdistäytyä, lukiokin loppuu aivan pian teidän kaikkien osalta", Tracey toistelee ja vastaa pian soivaan puhelimeen. "Butler, rehtori ottaa sinut nyt vastaan."

Astun vieressä sijaitsevaan huoneeseen, rehtorin kansliaan ja istuudun Goodmanin ohjaamalle istuimelle häntä vastapäätä.

"Katsotaanpas... Eli Allison Butler, kolmosluokkalainen, kertoisitko nyt ihan omin sanoin, mitä taidehistorian kuvaamataidontunnilla tapahtui?" rehtori kysyy kätensä läppärillä valmiina kirjoittamaan muistiinpanoja.

"No, Shane haukkui mua jakorasiaks ja ikimenkkaseks, joten mulla palo pinna ja taisin mä sitä vähän tönästäkin. Kyle tuli väliin ja hillitsi Shanea koskemasta muhun. Ja sit rouva Cathbury kutsu paikalle koulun henkilökuntaa, joten nyt mä istun tässä."

"Shane Cooper...", Goodman mutisee silmät kiinni tietokoneen ruudussa. "Vai niin. Mahdatko tietää, että tällaiset asiat ovat täysin kiellettyjä meidän koulussamme? Jos riita olisi äitynyt pisarankin pahemmaksi, jokainen teistä jouduttaisiin erottamaan. Nyt voit kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä joudumme vain informoimaan tästä huoltajallesi. Tietojesi mukaan kyseessä on Giselle Butler, pitääkö tämä tieto paikkansa?"

"Ei mun äidille!" huudahdan anovasti.

Ei toivoakaan. Rehtori Goodman soittaa äidilleni ja tämä saapuu hakemaan minua koululta Shanen ja Kylen joutuessa piinapenkkiin. Heti kun auton ovi on lyöty kiinni, alkaa äidin koko kotimatkan kestävä saarna siitä, miksi toisia ei saa töniä eikä haukkua, varsinkaan koulussa.

"Joo joo", toistan moneen otteeseen äidin monologin aikana. "En voi sille mitään, että Shane päätti huutaa koko luokan kuullen mun olevan koko kylän jakis."

"Jakis?" äiti toistaa, kun pahin löylytys on mennyt ohi. "Jako...rasia? Miksi hän sellaista sinulle huutelisi?"

"No en tiiä", valehtelen jo monennetta kertaa saman päivän aikana. Miksi totuuden kertominen on niin hankalaa? En voi myöntää äidille valehdelleeni Shanelle olevani jo kokenus seksissä, koska... se olisi noloa.

"Oletko sinä sitten tehnyt... jakorasiamaisia asioita?" äiti kysyy vakavana, mutta samalla hänen äänensävystään kuultaa epämiellyttävä kiusallisuus.

"En! Onks se ainoo asia, josta sä välität?" murahdan.

Saavumme kotipihaamme ja heti auton pysähtyessä ryntään ulos. Haluan vain omaan sänkyyni ja unohtaa tämän päivän.

"Tämä on kyllä nyt sellainen juttu, että olet kotiarestissa viikon loppuun", äiti huutaa perääni kun on keksinyt sopivan rangaistuksen.

Koko loppuviikko arestissa? Onko äiti tosissaan? Minun on päästävä Kylen bileisiin. Se ei ole äidistä kiinni, menenkö vai en. Olenhan jo melkein täysi-ikäinen.

Aamu sarastaa Grove Villassa ja koko Butlerien perhe on jalkeilla. Kaadan kahvinpuruja keittimeen ja ihmettelen, miten sain yön nukuttua yhtäjaksoisesti. Eilen tapahtui kaikenlaista koettelevaa, kuten Shanen tunnustus pettämisestä ja sain selville äidin salasuhteesta isään. Herätessäni halusin olla täysin varma, että isä olisi poissa talosta, joten viivyttelin kunnes Ruby ja Ethan nousivat ylös ja menivät äidin huoneeseen. Huh, onneksi isä oli ehtinyt pois. Se tästä vielä puuttuisikin, että pikkusisarukseni löytäisivät puolialastomat - eronneet - vanhempanne yhteisestä sängystä. Etovaa ajatellakin sellaista.

Äiti on laittanut aamupalaksi paistettua makkaraa ja kananmunia. Kaadan kahvia mukiini ja menen istumaan keittiötiskille sisarusteni viereen. Tarjolla on lisäksi tuoretta leipää ja mehua.

"No, mites koulussa meni eilen? Emme ehtineet hirveästi juttelemaan", äiti toteaa kysyen ja kohdistaa katseensa minuun. Hörpin kahvia vähän lisää.

"Ihan tavallisesti. Koko koulu vois mun puolesta palaa maan tasalle, mut onneks tätä paskaa tarvii kestää enää vaan pari kuukautta", mutisen ja saan kuulla parin kiroilemiskiellon jälkeen äidin myötäilevää mutinaa.

"Sinuna aloittaisin loppukokeisiin lukemisen piakkoin", äiti neuvoo vielä. "Ja eikös teillä olekin edessä vielä se luokkaretki Twikkii-saarelle?"

Koulumatkalla jään parkkipaikalle juttelemaan Leahin kanssa. Kerron hänelle järkyttyneenä äidin ja isän pienestä yöllisestä kierroksesta ja Leahin suu on vähällä pudota jalkoihin.

"- ja sitten mä vaan perännyin siitä ja juoksin mun huoneeseen. Siis voitko kuvitella? Mua ällöttää niin paljon toi vieläkin", kerron ja otan välillä sauhut Leahin tupakasta. Oma askini ammottaa tyhjyyttään. Tämä on yksi huonoista puolista alaikäisenä olemisessa. Mutta onneksi minäkin kesän aikana täyttäisin vuosia.

"Vau, miten toi voi olla mahdollista? Siis sun äiti ja isä... Siis, tosi outoo", Leah komppaa minua suu ammollaan.

Kun läpäisemme parkkipaikkaa, katseemme osuvat väistämättä nurkassa hengaavaan huutosakkijoukkioon... sekä Shaneen ja Kyleen!

"Mitä helvettiä?" tuhahdan hiljaa ja mulkaisen entistä poikaystävääni ärtyneenä. Katseesta provosoituneena Shane kaappaa viereensä Melanien ja juttelee tälle flirttailevasti, mutten kuule mitä hän sanoo.

"No jo on lutkalla pokkaa", Leah toteaa vihaisena ja vetää viimeisiä sauhujaan tupakasta. "Mitä ihmettä Shane näkee tossa bimbossa? Noi haarat aukee kelle vaan, mahtaa tuntua mahtavalta olla jonkun 100. panokaveri."

En voi olla enempää samaa mieltä Leahin kanssa. Käännän pääni pois heistä ja huokaisen pettyneenä.

"Mutta miks Kyle on noiden kanssa? Me ei olla puhuttu eilisen jälkeen, ja se ei äsken edes moikannut mua. Mikä sitäkin vaivaa? Shane syöttää sille varmasti kaikkea paskaa musta, ja siksi Kyle haluu pysyä musta kaukana. Voi vittu tätä mun elämää."

Koulupäivä sujuu tavalliseen tapaan, joskin se sisältää hieman enemmän vessareissuja ja Shanen välttelyä, joten huokaisen helpotuksesta päästessäni illalla taas kotiin. Illallisen jälkeen vetäydyn omaan huoneeseeni ja tahdon vain olla yksin. Selaan nettiä ja käärin laatikossani olevista puruista sätkän ja odotan hetken, kunnes kääre alkaa vaikuttaa.

"Hmm... Spring Trace -festarit on tulossa tänne Grove Villaan. Pakko päästä sinne!" puhisen ääneen ja katselen lippujen hintoja. Huomenna ehdottaisin asiaa Leahille. Selaan vielä hieman Facebookia, kunnes saan viestin Kylelta.

"Moi, Allison... Oon oikeesti tosi pahoillani siitä mitä sulle ja Shanelle kävi, mutta en haluais menettää kumpaakaan teistä. Lisäksi, mä haluaisin vähän selitellä omaa ja Shanen käytöstä, joten käviskö, että mä hakisin sut huomenna kouluun ja saatais jutella ihan rauhassa?" luen. Hetken mietittyäni vastaan lyhyesti "OK", ja suljen sitten läppärini. Sätkä rauhoittaa mieltäni hyvin ja pian olen taas rentoutuneempi.